Hei taas pitkästä aikaa. Torstaina on taas syto ja huomenna labrat. Viimeksi ennen sytoja labroissa otettiin myös syöpätuumori,joka oli laskenut  199,8:sta 65,6:teen.

Se oli iloinen uutinen vaan miksi silti vielä epäilen ja olen masentunut ja välillä toivoton. Ehkä pelkään takapakkia.

Tarkemmat kuvaukset tehdään tämän6:dennen hoito kerran jälkeen - tarkempaa ajankohtaa ei vielä ole varmaankuitenkin vielä tässä kuussa tai kuun vaihteessa viimeistään.

Eniten inhottaa torstaissa ja näissä sytohoidoissa se, että käsi on todella kipeä ja kylmän arkuus on sanoin kuvaamatonta varsinkin nyt kylmempänä vuoden aikana.

Sika piikkiä en ole ottanut - olisin tullut siitävarmaan aika sairaaksi kun kaikenlaisia oireita tuntuu joillekkin niistä tulleen.

Perheväki kävi ottamassa ja heille ei kyllä tullut kuin hieman käsi kipeäksi ei muuta.

p.s käyn päivittämässä veriarvot joku päivä - saattaa mennä ensi viikolle, niin saan päivittää tuoreimmatkin.

Jaahas taas oli syto päivä 1.10 ja nyt vasta olo alkaa helpottamaan eli n. 4 päivää siinä menee vaikka toivoisi, että niitä huonoja päiviä ei tulisi ollenkaan. Menipä muutama päivä ettei käden vuoksi pystynyt edes kirjoittamaan het oli kuin neulatyyny tuo tiputus käsi ja tietty se masennus valtasi - taas.

Valmiiksi jo hermostuttaa jo seuraava tiputus vaan ei se vaan vissiin auta - kurja juttu.

2 päivää menee melkeinpä petissä, kolmaspäivä ollaan pysty koolla ja masennuksissa, 4. päivä toden sanoo. Niinpä kävi nytkin.

Tsemppiä samassa tilanteessa oleville

Nyt se on ihan oikeasti totta - 1.12.2009 alkaen olen virallisesti työkyvyttömyys eläkkeellä - päätös tuli tänään.

Outo fiilis. Kuitenkin olen ollut niin kauan sairaslomalla, että eiköhän tähän alajo tottua.

Nyt vain virkkuut ja sukkapuikot heilumaan - kiikkustuoli vain puuttuu . Niin ja lasten lapset. Täytyy alkaa nuorisoa hätyyttämään, että joko ois aika kun mummokin on jo talossa valmiina töppösten tekoon.

Näytteet on otettu ja tulokset tulleet eli ei mitään kaikki ok - onneksi. Jätin syöpäpolin neuvosta syöpä lääkkeen pois ja avot sillähän se asia sitten järjestyi.

1.10 on lääkäri ja sytot päälle. Silloin varmaan vaihdetaan lääkitystä toiseen. Sittenpä sen näkee mitä oireita se sitten mahdollisesti antaa, mutta tuo wc asuminen on kovin yksitotista puuhaa ja eikä ne neliötkään kovin isot ole .

Nyt on olo hyvä ja huomattavasti energisempi, jaksaa touhuilla kotonakin vaikka mitä. Eri juttu on sitten taas sytojen jälkeen, mutta se on sitten sen ajan murhe se.

Siunausta teille, pitäkää itsestänne huolta.

Pitkään aikaan en olekkaan tänne kirjoittanut ehkä nyt on korkea aika.

Seuraavat sytot on 10.9.2009.  1.kertaa odotin, 2.kertaa odotin myös koska 1. kerta ei ollut kauhea.

Nyt 2. kerran jälkeen tiedän mitä odottaa eli muutama päivä kärsivällisyyttä kaivataan. 14.9 olisi tarkoitus lähteä sopeutumisvalmennuskurssille Härmään, jos Kela suo.......jää nähtäväksi.

Niin minuunhan on iskenyt myös tuo neulomus tauti eli sukkaa pukkaa....toivottavasti kantapäässä ei tökkää. Sen aika on kohta ja suoritetaan ilman puudutusta. Operaation jälkeen potilas pääsee heti jalkaan.

Nyt on haavakin näköjään parantunut. Huomenna sitten taas labraan ja toivottavasti veriarvot ovat sitä luokkaa, että torstaina voivat sytot tiputtaa.

Tosin siitä tiputuksesta tulee taas käsi kipeäksi joiksikin päiviksi, mutta pääasia on, että tehoaa. Jääkaapillekkaan ei ole asiaa kuin hanskat käessä kun kaikki tuntuu niin kylmältä, että tekis saman tien heittää  purkit lattialle.

Väsymys on kummastivienyt sängyn pohjalle jo melkein aamusta, mutta eipä siinä mitään soffa on hyvä ja petollisen mukava paikka köllähtää.

Mutta nyt tää typy lähtee kattoon nukkumattia ettei se kerkiä lentää ohi. Hyvää yötä..

Itselläni on jotenkin masentavan levoton olo henkisesti. Olen uupunut ja ehkäjonkin verran on masennusta tässä mukana. Kodinhoitajan pitäisi tulla, mutta se ei ole varmaa.

Toisaalta toivoisin ettei tulisi ja toisaalta, että tulisi. Haluaisin olla vain yksin nyt tai olisi parempi kun joku tuttu tulisi ja voisin puhua levottomuuteni pois.

Tässä ja nyt Jeesus auta, muuta en osaa rukoilla, Sinä tiedät minut eikä minun tarvitse selittää.Olen sirpaleina.

Ensi torstaina on taas sytostaatti päivä ja edellis päivänä käyn verikokeissa. Viimeksi en tavannut lääkäriä, mutta nyt aion pyytää häntä keskustelemaan tarkemmin veriarvoistani kun on jotain mihin verrata.

Kokosin nyt ekat veriarvot tuonne VERIARVOJA linkin taakse.

Tytöllä oli tänään myös polven tähystys . Ikuinen vammaon jäänyt ja sen kanssa pitää oppia elämään.

Liikkuessa tulee käyttää polvitukea ja nyt ammatinvalinakin täytyy miettiä, hänhän opiskeleelähihoitajaksi ja suuntautumis vaihtoehdoksi ei sovellu haaveiltu eka vaihtoehto eli ensihoito.

Onnekksi sitä tarvitsee miettiä vasta 3.opiskelu vuotena eli vuoden päästä.

Lauantai päivä....jotenkin tänään on taas vaihteeksi alakuloinen olo. Olen hieman kipeä ehkä se johtuu siitä. Eilinen oli niin menokas päivä ja yö unien täyteinen, että luulenpa, että olisi aika rauhoittua hieman. Se siivous juttukin mitä tälle päivälle suunnittelin voi mennä nyt aika puihin tai on mennyt jo.

Masentaa eikä ole kiva kun nää tunteet ja muut olo tilat vaihtelee niin paljon. Jokaisellehan se on normaalia,että tunteet vaihtelee eikä aina huvitakkaan, mutta jos siihen on elimellinen syy niin se masentaa vielä enemmän. Ei tunne itseään normaaliksi olioksi ollenkaan ja ajattelee mitä jos joku tulee käymään - niin mitä se ajattelee, vaikka pitäisi ymmärtää, että jokainen joka tulee tietää kyllä tilanteen ja ymmärtää. Henkisesti väsyttävä tilanne. Tekisimieli mennä vain takaisin pehkuihin - jos sen jälkeen olotila olisi toisenlainen eikä olisi kipujakaan kun on lihakset saaneet rentoutua. Kuka ties sen teenkin.

Sirkuspellen takanakin voi olla monenlaiset kasvot.